miks elämä ei vois olla helpompaa ?

tässä rupee pikku hiljaa iskee semmone pieni turhautuneisuuden tunne , kun mun elämässä ei näytä mikään onnistuvan ... kerranki ku aattelee että joku vois onnistua , esim jonku jätkän kanssa ni ei , selviääki että jätkä on täys kusipää ! miks kaikki asiat vaikuttaa aina aluks tosi hyviltä ideoilta mut sit tuleeki asian huono puoli ja kaikki kusee ...esim se että toi seurustelu suhteen alotus vaikutti tosi hyvältä idealta ja aattelin että jes kerranki joku onnistuu mutta ei , jätkä päätti viikon seurustelun jälkee säätää toisen muijan kanssa ympäri päissään ! joten ei se sit ollukkaa nii hyvä idea miltä se vaikutti ... oon miettiny että mikä hitto mussa on niin pahasti vikana että vaan minä en kelpaa kellekkään ? mutta joo tässä nyt on ollu tälläne pohtimis viikko että oon koko ajan vaa miettiny että mitä hittoo teen sen jätkän kanssa ? annanko sen jatkaa elämääsä ilman mua vai annanko sille vielä yhden mahollisuuden ? mä en muute edes harkitsis sitä mahollisuuden antamista mutta se tunne ku aattelen että se jätkä ei oliskaa enää osa mun elämää ni ei oikein tunnu kivalta ... joten tässä nyt mietin pääni puhki että mitä hittoo mä oikeesti teen ...

jooo o ja tääki paska kusee eikä anna mun lisätä tähän postauksee kuvia joten eikö mulla sujukki hyvin , kiitos hei !

I can't let you go , I want you in my life

tota nooin , mistäköhän sitä alottais ... no vaikkapa tosta riparista ... lähin siis viime maanantaina riparille isoseks ja siellä oli tarkotus olla 9 päivää ja ite en ollu siellä ku 4 päivää ku joku siellä oli niin ahistavaa ja ärsyttävää että en voinu olla siellä vaan oli ihan pakko lähtee kotii ... en oikein itekkää tiiä miks halusin sieltä niin paljon kotiin mutta oli oikeesti just sellane olo että siellä olosta ei tuu yhtää mitää vaan ois parempi jos pääsisin kotii ja niin mä sitte häippäsin sieltä .





no sitten tossa perjantai iltana menin tehillalle halliin yöks ja siellä sitten hilluttiin hallin huuuudeilla (: näin siinä sitte erästä tiettyä poitsuaki ja päädyttii siihe tulokseen keskustellessamme että vois olla aika ruveta ihan seurustelemaan ja kattoo että miten tää juttu etenee (: ainoo asia mikä tässä tilanteessa nyt häiritsee ni on se että meillä on kumminki tota välimatkaa jonkin verran ja näkeminen on aina hirmu vaikeeta mutta eiköhä seki tuu onnistumaa jos oikein kunnolla yrittää (: ite en halua sellasta suhdetta että on hirvee pakon omane tarve nähä joka päivä ja jatkuvasti , sillon mulla varmaa menis hermo koska mä kumminki kaipaan sellasta omaakin rauhaa ja haluan viettää sitä aikaa myös omien kavereitten kanssa , mutta joo toivottavasti tää juttu nyt sitten kestää edes vähän pisempään ku noi kaikki muut pienet jutut aikasemmin (:

menetin sinut kauan sitten ...

se ois nyt sit peruskoulu loppu ! :> wipiiii ! ihan hyvillä arvosanoilla sieltä laitoksesta lähettii , keskiarvo 6,9 (: parempiki ois toki voinu olla mutta oon ihan tyytyväinen tuohonki (: ainoo mikä tässä nyt mietityttää on se että minkä hiton takia ei oo fiilistä mihinkää ? ei tekis ees mieli juhlia tätä peruskoulun päätöstä :oo mutta onha tää silti ihan mukavaa että nyt ei oo enää jälellä pakko koulua , eikä sitä pakko RUOTSIA ! :D joo on mullaki ilon aiheet :D







jaa siiitten , ku kerroin tuolla aikasemmassa postauksessa siitä että ku siel lentokoneessa rupes sattuu hampaisii ja kävin siitä sittte ensiavussa ni ku se lääkäri laitto mulle lähetteen sinne röntgeniin ni kävin siel sit tiistai aamuna ja löyty poskiontelon tulehus ja siihen sain sit antibiootti kuurin ... tässä nyt sit on antibiootti kuuri menossa ja silti vähän alkomahoolia maistelen , toivottavasti ei tapahu mitää ihmeempiä ... mutta muuten ollu ihan tylsä viikko , ei oo oikein tapahtunu yhtää mitää ...





ja sitten tossa mietin että kun on menettäny jonku ihmisen lopullisesti pari vuotta sitten niin silti vaikka luulee päässeensä menetyksestä yli niin ei se niin oikeesti oo ... itellä ollu tässä nyt pari edellistä päivää tosi paska fiilis ku huomenna tulee tasan 2 vuotta siitä ku isoäiti kuoli, joka oli mulle koko maailman tärkein ihminen. vaikka en sitä usein nähnykkää , nii silti muistan ne kaikki kerrat ku olin viitasaarella isoäitin ja papan luona ... en oo ikinä ollu mikää erityisen uskonnolline mutta silti aina istuin isoäitin sylissä ja kuuntelin ku se luki mulle raamattua tai kerto muuten vaan kaikkia tarinoita uskonnollisista asioista . oikeestaa vasta isoäitin kuoleman jälkee oon ruvennu jollai tavalla uskoo jumalaan ja siihen kuinka meidän elämä on määrätty ja etukätee ja jokaisella on oma kohtalo ... mutta sen voin kertoo että ikävä on aivan suunnaton ja siitä voi johtua se että ei oo oikein fiilistä mihinkää ... mutta isoäiti pysyy aina ja ikuisesti mun sydämmessä ja muistoissa , rakastan sitä niiiiin paljon <3

ranskaaaa (:

tässä nyt näitä kuvia sieltä ranskasta , en jaksa mitää tekstejä laittaa kuviin ku kaikki kuvat on sellasia et niistä kyllä tunnistaa mistä ne on (: ja jos joku ei tiiä ni voipi sit kyselllä (: